Olin 3kk jaksolla työharjoittelussa Tampereen kaupungilla ja työtehtäviini kuului valokuvaus kaupungin sisäiseen viestintään ja some-julkaisuihin .

Kaupungilla suositaan kuvia, joissa näkyy ihmisiä, mutta ilman lupalappuja kasvot eivät saa olla tunnistettavissa tai näkyvissä. Silloin oli kätevää keskittyä johonkin yksityiskohtaan niin, että ihminen jäi sumeana taustalle.

Sain tästä harjoittelusta irti paljon. Mielestäni kehityin kuvaajana huimasti ja sain paljon itseluottamusta. Tuntuu, että olisin aloittanut valokuvauksen ihan alusta ja pääsin kuvaamaan oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Olen aina kuvannut yksin ja syrjässä ja mielenkiintoni onkin ollut lähinnä luonnon yksityiskohdissa. Olin ennen pusikko-kuvaaja, kuvasin ennen aina yksin paikoissa joissa harvemmin kukaan oli. Kaupungilla kuvatessani opin hyödyntämään vanhoja taitojani yhdessä uusien kanssa.

Hankalinta oli aloittaa ihmisten ja tapahtumien kuvaus. Aluksi olin todella varovainen kameran kanssa ja siinä mihin sillä osoittelin. Jännitin ihan kamalasti ihmisten kuvaamista ja piti opetella se, koska ihmisiä on tarpeeksi niin, että sitä voi sanoa ryhmäksi. Koska jonkun ihmisen kasvot olivat liian selvästi esillä vaikka kyse olikin ihmisjoukosta? Onko kuvassa näkyvä ihminen lapsi vai aikuinen? Tarvitaanko tähän nyt lupalappu vai ei? Riittääkö aikuiselta suullinen lupa kuvan julkaisuun?

Kysymällä ja puhumalla ihmisille selvisin näistäkin ongelmista (ajatella!).

Mitä kuvasin?

Pääsin kuvaamaan muutamaan tapahtumaan ja harjoitteluun mahtui myös paljon muutakin kuvattavaa: kukkia, lampaita, hiehoja päästettiin laitumelle, kanoja tuotiin kesäksi Sorsapuistoon, henkilöstöpäivä Särkänniemessä, rakennuksia, tietöitä ja kaikenlaisia yksityiskohtia.

Niitä löytää Kaupungin Instagramista, Twitteristä ja Facebookista.

Pari paikkaa jossa kävin kuvailemassa:

Unelmaduuni2019 -tapahtuma 9.luokkalaisille Sampolan koululla:

Eri alojen ammattilaiset tulivat kertomaan omista ammateistaan ja esiintyjänä tilaisuudessa oli The Avanties. Tämä oli ensimmäinen tapahtumakuvaukseni ikinä.

Tampereen kuurosokeiden kanssa Ruskossa kokoelmakeskuksessa

Menimme yhdessä kuurosokeiden kanssa katsomaan Hämeensillan patsaita kokoelmakeskukseen. Kuurosokeat saivat tilaisuuden tutustua patsaisiin kokonaisuudessaan niiden ollessa nyt vaakatasossa. Tähän saakka he olivat päässeet tutkimaan vain patsaiden varpaita.

Henkilöstö kehittäjänä -palkinto Raatihuoneella

Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni käymään Raatihuoneella! Kuvat palkinnon saajista menivät Tampereen kaupungin Intranettiin.

Eläinlääkärin vastaanotto

Pääsin mukaan tekemään artikkelia eläinlääkärin arjesta ja pääsimme seuraamaan sivusta kissan sterilisaatiota.

Jääkiekkoliiton tiedotustilaisuus

Pääsin myös Jääkiekkoliiton tiedotustilaisuuteen, jossa kerrottiin Kansi- areenasta ja tulevista jääkiekon MM-kisoista. Se oli ihan mielenkiintoinen keissi.

Mitkä fiilikset minulle jäi?

Todella hyvät! Olen tekemällä oppinut parhaiten. Olen kehittänyt henkistä puoltani paljon ja se ei olisi onnistunut ilman tätä harjoittelupaikkaa.

Harjoitteluaikani oli todella antoisa ja opin paljon uutta itsestäni ja kuvaamisesta. Intoni valokuvakseen nousi ihan uudelle tasolle täällä ollessa ja vihdoinkin hoksasin, mitä haluan valokuvata. Toivottavasti pääsen jatkossakin kuvaamaan saman tyylisiä kuvia: tapahtumia, tilanteita, yksityiskohtia, ihan mitä vaan!

Pari Instagram julkaisua: